Lobbarista sananvapaustaistelija – Kaius Niemi kaalimaan vartijana
Mitä tapahtui?
2022 Helsingin Sanomien silloinen päätoimittaja Kaius Niemi syyllistyi törkeään rattijuopumukseen Sanomatalon parkkihallissa ja erosi tehtävästään. 2023 Niemi vei talenttinsa Sörnäisten rantaan ja aloitti viestintätoimisto Milttonin osakkaana. Tittelinä oli ensin kasvu- ja teknologiajohtaja, ja tammikuusta 2024 alkaen varatoimitusjohtaja. Median silmissä molemmat tittelit kääntyivät muotoon lobbari.
Helmikuussa 2024 Niemen uutisoitiin “palaavan journalistipomoksi”, kun hän aloitti Toimittajat ilman rajoja -järjestön Suomen osaston puheenjohtajana. Niemen uusi luottamustoimi ylitti kuitenkin monen toimittajan rajat, ja muun muassa Iltalehden vastaava päätoimittaja Perttu Kauppinen kritisoi valintaa rajusti pääkirjoituksessaan. Kauppisen mukaan “Niemen kaksoisrooli viestintälobbarina ja toimittajajärjestön johtajana syö journalismin uskottavuutta.”
Toimittajat ilman rajoja vastasi kritiikkiin heti kahden viikon kuluttua maaliskuussa 2024. Se muun muassa huomautti, että: “On virheellistä kutsua Toimittajat ilman rajoja -järjestöä toimittajien järjestöksi.” Eli pulinat pussiin, ja tiedotteen sanoin: “Kaius Niemelle onnea ja menestystä vastuullisena sananvapauden puolustajana.”
Miksi tämä puhututti?
Toimittajat ilman rajoja on kansainvälinen järjestö, jonka tehtävänä on taistella lehdistön- ja sananvapauden puolesta. Vaikka Suomi on perinteisesti ollut järjestön lehdistönvapausindeksissä kärkipaikoilla (5. kokonaissija 2023), tipahti se viime vuonna toimittajien turvallisuutta selvittävässä mittarissa peräti sijalle 23. Jyrkän pudotuksen taustalla olivat etenkin Helsingin Sanomien toimittajien saamat tuomiot alunperin vuonna 2017 julkaistusta viestikoekeskus-jutusta.
Helsingin Sanomien silloisena päätoimittajana Kaius Niemi oli valmis puolustamaan viestikoekeskus-jutun julkaisua loppuun asti, myös oikeudessa. Mutta kuinka valmis hän on puolustamaan journalistia arvoja Milttonin nykyisenä varatoimitusjohtajana? Vaikuttamiseen erikoistuneessa markkinointiviestintätoimistossa, jonka asiakastiedot eivät ole julkisia?
Suomen Kuvalehden Aurora Rämö sanallisti dilemman hienosti kolumnissaan: “Toimittajat ilman rajoja -järjestön tehtävä on puolustaa tiedonvälityksen vapautta ja läpinäkyvyyttä. Milttonin bisnes taas on hankkia asiakkailleen näkyvyyttä mahdollisimman läpinäkymättömästi.”
Mitä tästä opimme?
Sananvapautta rikostuomionkin uhalla puolustanut pitkän linjan journalisti Kaius Niemi on varmasti erinomaisen pätevä puheenjohtaja Toimittajat ilman rajoja -järjestön Suomen osastolle. Mutta Milttonin osakkaana ja varatoimitusjohtajana hän ei ole uskottava puheenjohtaja. Ja koska tällaisessa luottamustoimessa uskottavuus on kaikki kaikessa, teki Toimittajat ilman rajoja itsestään epäluotettavan järjestön – viimeistään silloin, kun he painottivat olevansa kaikkea muuta kuin toimittajajärjestö. Eli toisin sanoen järjestö vaatii kyllä vapautta, mutta vastuuta se ei ole valmis ottamaan, esimerkiksi sitoutumalla itse journalistin ohjeisiin.
Iltalehden jatkojutussa Niemi lupaa jäävätä itsensä herkästi tapauksissa, jotka liittyvät hänen nykyiseen työhönsä Milttonilla. Mutta läpinäkyviä tai luotettavia nämä jääväyspäätökset eivät ole. Sillä Aurora Rämön sanoin: “Niemi on ainoa, joka pystyy valvomaan jääväysratkaisujaan, sillä hän on ainoa, joka tietää, kenelle tekee töitä.”
Yksinkertainen ratkaisu Niemen jääväysongelmaan voi olla kuitenkin jo nurkan takana, kun Suomessa otetaan käyttöön lobbarien toimista ja asiakkaista kirjaa pitävä avoimuusrekisteri. Mutta Toimittajat ilman rajoja -järjestön itse itselleen aiheuttamaa maineongelmaa se ei ratkaise.
