Pian sinäkin olet liian vanha töihin – Suomessa ei osata ikäjohtamista
Mitä tapahtui?
Kokenut hallitusammattilainen, pitkän uran johtotehtävissä tehnyt Reetta Rajala sai kevättalvella 2024 yllättävän puhelun. Langan toisessa päässä oli headhunter, joka kertoi että Rajala olisi muuten sopiva erääseen toimitusjohtajan tehtävään, mutta häntä pidetään liian vanhana pestiin. Työtarjouksen sijasta häntä pyydettiin suosittelemaan tehtävään muutamaa nuorempaa kandidaattia. Rajala on 57-vuotias, ja ennen puhelua hän ei ollut edes ajatellut ikäänsä, vaan oli ennemmin tuntenut elävänsä elämänsä parasta aikaa. Hetken pohdittuaan hän kirjoitti kokemuksestaan LinkedIn-postauksen, jonka huomasi yli neljännesmiljoona ihmistä ja joka poiki Rajalalle satoja yhteydenottoja ihmisiltä, joilla oli vastaavia kokemuksia. “Kun ikää tulee 50 vuotta, kiinnostus johtajia kohtaan tuntuu loppuvan kuin seinään”, Rajala kommentoi Duunitorille.
Miksi tämä puhututti?
Ikäsyrjintä ei ole mitenkään tavatonta, mutta Rajalan postaus nosti aiheen pinnalle. Työmarkkinoilla eniten ikäsyrjintää kokevat yli 55-vuotiaat. Uraohjaaja Tiina Parikka kertoi Suomen yrittäjien jutussa, että keski-iän ylittäneiden työllisyystilastot eivät ole kohentuneet viime aikoina. Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan viime vuoden joulukuussa yli 50-vuotiaista työttömänä oli yli 8 000 enemmän kuin vuotta aiemmin, ja muutos oli vielä synkempi yli 60-vuotiaiden ikäryhmässä.
Samaan aikaan Suomessa heikkenevä huoltosuhde vaikuttaa kansantalouteen ja joillain aloilla pätevistä työntekijöistä on jopa pulaa. Työurien pidentäminen on tärkeää niin yksilön kuin koko Suomen kannalta. Kuten Helene Auramo kirjoitti Talouselämän kolumnissaan, valtava määrä osaamista katoaa työmarkkinoilta kokeneiden johtajien ja asiantuntijoiden siirtyessä eläkkeelle. Politiikassa kokemusta arvostetaan ja esimerkiksi eduskunta on täynnä yli 55-vuotiaita jotka jakavat osaamistaan nuoremmille, mutta yrityselämässä ikäjohtaminen tuntuu olevan vielä kovin hämärä käsite.
Mitä tästä opimme?
Kävin tätä tekstiä kirjoittaessani tarkastamassa oman ikäluokkani eläkeiän – se on 68 vuotta. Tuntuu absurdilta, että eliniän ja hyvinvoinnin tason noustessa viisikymppisiin työelämässä suhtaudutaan edelleen kuin eläisimme agraariyhteiskunnassa, jossa raskas työ vei usein eläkkeelle nykyistä aikaisemmin. Tämän päivän 55-vuotiaalla työntekijällä voi olla vielä kymmenen, jopa 15 hedelmällistä työvuotta edessä.
Vanhentunut koulutus, riittämättömät digitaidot, liian korkeat palkkatoiveet, muutosvastarinta – ennakko-oletukset vanhemmista ikäluokista istuvat tiukassa, vaikka yli 55-vuotiaat ovat hyvin moninainen joukko. Mukaan mahtuu osaamistaan aktiivisesti päivittäviä, hyväkuntoisia, erittäin kokeneita ja uudesta innostuvia tekijöitä. Toki mukaan mahtuu varmasti myös niitä, jotka eivät ole aivan perillä viimeisimmästä teknologian kehityksestä ja jotka arastelevat muutosta, mutta tällaisia työntekijöitä löytyy kaikista ikäluokista. Yli 50-vuotiaat ansaitsevat tulla kohdelluksi työmarkkinoilla samalla tavalla kuin kolmekymppiset: yksilöinä.
